190 vuotta Keisarin vuodesta 1819

ALEKSANTERI I VIERAILU IISALMESSA JA KOLJONVIRRALLA 27.8.1819

 

ALEKSANTERI I POHJOLAN ITALIASSA

Venäjän keisari Aleksanteri I  ( 1777 - 1825 ) lähti Pietarista Arkangeliin 23.7.1819, matkustaen edelleen Salmiin, Sortavalaan ja Laatokan Valamoon, missä hän hiljentyi ja rukoili. Sortavalasta matka jatkui Tohmajärven ja Kuopion kautta Iisalmen pappilaan ja Nissilän kestikievariin, missä hän asui kaksi lyhyttä yötä, tehden 28.8. matkan Vuolijoelle, Paltamoon ja Kajaaniin. Keisarin Kainuun retki vauhditti Kajaani-Sukeva-Iisalmi -tien rakentamista valtion varoilla, sillä Kauhajoen talonpoikien urakoima tie valmistui vuonna 1828, eli perustellusti kysymys on keisari Aleksanterin nimikkotiestä.

Keisari ihasteli Karjalan ja Savon kauniita järvimaisemia, kutsuen maata Iisalmeen saakka Pohjolan Italiaksi. Vuonna 1819 saatiin miesmuistiin runsain sato, minkä vuoksi hyvää satovuotta alettiin kutsua "Keisarin vuodeksi". Pitkältä  Suomen matkaltaan keisari palasi Pietariin 15.9.1819.

NISSILÄN KESTIKIEVARISSA

Matkasuunnitelman mukaan keisarin piti yöpyä Iisalmen pappilassa, mutta hän päätti jatkaa  eteenpäin, ehkä siksi, että  rouva Collan, "Karjalan ruusuksi" mainittu  kaunis ruustinna odotti, saattaen synnyttää hetkellä millä tahansa, ehkä siksi, että keisari kiirehti kiehtovaa  Kainuun  matkaansa. Valkeiskylässä pysähdyttiin ja vaihdettiin hevosia, keisari sanoi suomeksi:
 - Minä on keisari.
Nissilän kestikievariin keisarillinen seurue saapui 27.8.1819 kello 7 illalla. Keisarille ja hänen seurueelleen teurastettiin 9 hiehoa. Keisari kehui kievarin piimää ja voita.  Kun keisari ja hänen pieni seurueensa lähtivät  varhain aamulla Vuolijoelle ja Kajaaniin, jäi keisarin hoviväestä vielä 24 henkeä Nissilään odottamaan Aleksanteria, joka palasi Nissilään 29.8. kello 10 illalla. Seuraavana aamuna hän jatkoi matkaansa Ouluun.

MATKA MIELENRAUHAAN

Aleksanterin matkassa on monia pyhiinvaellusmatkan piirteitä. Vaikka matka oli huolellisesti suunniteltu, viranomaiset olivat
hyvissä ajoin saaneet määräykset hevosten varaamisesta, kestikievareiden siivoamisesta ja ruokatarpeiden,  voin, kanan-
munien, riistan, lihan ja hedelmien sekä vihannesten varaamisesta, matka ajoittain muistutti seikkailua, keisarin poiketessa matka-
suunnitelmasta. Kajaanista Nissilään hän taivalsi pitkän matkat metsäpoluilla, kivikoissa ja soilla  pitkospuilla ratsain ja jalan. Usein
hänet tavattiin omiin ajatuksiinsa kuin rukoukseen vaipuneena. Hänen lempisisarensa, Württembergin kuningattaren Katariina
Pavlovnan äkillinen kuolema Stuttgartissa talvella 1819 oli ollut hänelle kova isku. Kesällä 1808 hän oli Ranskan painostuksesta
lähettänyt englantilaismielisen suosikkinsa ja kenraaliadjutanttinsa, ruhtinas Mihail Petrovitsh Dolgorukin  vastoin tämän tahtoa Suomen sotaan; 27 -vuotias ruhtinas oli kaatunut Koljonvirran taistelussa 27.10.1808. Tykinkuula oli repäissyt  ruhtinaan  satulasta tien viereen hiekkakuoppaan selälleen.
Iisalmen Paloisilla palsamoitu ruhtinaan ruumis oli kuljetettu Sortavalaan ja sieltä vesitse Laatokan yli Pietariin, Pyhän Aleksanteri Nevskin luostariin, missä Dolgoruki 3  oli haudattu keisarin läsnäollessa Marian Ilmestyskirkkoon, veljensä Pietarin viereen.

IISALMEN PAPPILASSA

Aleksanterin seurueeseen kuuluivat ruhtinas Volkonski, eversti Solonka, kapteeni Gripenberg, tulkkina vänrikki Martinau, kasakka-
vänrikki  Ovtsharov,  skotlantilainen henkilääkäri Wylie, hovimestari Müller. kamaripalvelija Fedorov ja kuuluisa, tuuheapartainen hovikuski Ilja Baikov, joka palveli keisariaan tämän kuolemaan saakka, sekä muuta hoviväkeä.
Iisalmen pappilassa iltapäivällä 27.8.1819 Aleksanterille tarjottiin teetä. Keisarin pyynnöstä rovasti Pehr Johan Collan  ( 1771 - 1833 ) antoi ranskaksi selonteon Suomen sodan tapahtumista Iisalmella sekä Koljonvirran taisteluista 1808. Pappilassa oli vieraana runonkeruumatkalla ollut Turun yliopiston yleisen historian dosentti Adolf  Ivar Arwidsson, jonka kanssa keisari keskusteli saksaksi suomalaisesta kansanrunoudesta.

Nuorelle rouva Elisabet Kristina Collanille ( 1791 - 1833 ), joka odotti viidettä lastaan, keisari Aleksanteri sanoi:
    -Te olette onnellinen, sillä teillä on lapsia. Minulle ei Jumala ole suvainnut suoda tätä onnea.
Lähtiessään keisari suuteli rouvan kättä, jättäen siihen kotelon, jossa oli arvokas jalokivisormus, mukanaolleiden mukaan timanttisormus. Jo syyskuun alussa rouva Collan synnytti pojan, jonka nimeksi annettiin keisarin kunniaksi Aleksanteri, joka sittemmin aateloituna otti nimen Aleksanteri von Collan ( 1819 - 1910 ); hänestä tuli keisarillisen hovin kunniahenkikirurgi ja hän
sai ensin todellisen valtioneuvoksen ja sitten salaneuvoksen arvonimen.

RUHTINAS DOLGORUKIN MUISTOMERKILLÄ KOLJONVIRRALLA

Koljonvirran itärannalla hiekkakuopan äärellä kohosi korkea, musta, puinen ruhtinas Dolgorukin muistomerkki, jonka luo keisari pysähtyi, kirjoittaen valkoiselle pohjalle lyijykynällä ranskankieliset sanat, jotka sade kohta
huuhteli pois.

Kirjoittaja:
YTM Jouko Pennanen, Ylä-Savon Kehitys Oy:n yhteysjohtaja

Lähteet:
Nervander, E., Keisari Aleksanteri I:sen matkat Suomessa, Helsinki1906
Grot, Jakov, Matka Suomessa 1846, SKS, suomentanut Pekka Hakamies, Pieksämäki 1983
Pennanen, Jouko, Sven Dufva ja Koljonvirta 1808, Ylä-Savon Säätiö, Iisalmi 1982
Gripenberg, Sebastian, Berättelse om Kejsar Aleksanders färd från Nissilä Gästgifveri till Kajana 1819, Helsingfors 1892